|
Amigan historia, osa 1: 1980 - 1994 Commodore-aika [Osa 2: 1995 - 1999 loppuaika] käännetty ja lyhennetty / translated and abbreviated from 1980 Amigan historia alkaa vuodesta 1980. Atarilla työskentelevä Jay Miner, joka oli suunnitellut useita 8-bittisiä koneita kuten Atarin 2600 pelikonsolin sekä Atari 400 ja Atari 800 tietokoneet, kyllästyi näiden koneiden rakenteeseen ja pyysi varoja uuden tietokoneen suunnitteluun. Tämä kone tulisi perustumaan Motorolan 16-bittiseen 68000-prosessoriin. Atari kieltäytyi rahoituksesta ja halusi pysyä vanhassa 8-bittisessä maailmassa. Kohtalokas virhe, joka tulisi johtamaan videopelien suosion romahdukseen 80-luvun puolivälissä. 1982 Jay Miner lähti turhautuneena Atarilta ja pari vuotta myöhemmin lyöttäytyi yhteen Activisionin pelitalon perustajan Larry Kaplanin kanssa, joka myöskin oli entisiä turhautuneita Atarin työntekijöitä. Yhdessä he perustivat yhtiön nimeltä Hi-Toro, joka teki aluksi joystickejä ja pelejä Atarin 2600 konsolille. Näin he saivat markkinapohjaa yritykselleen. Tämä pelibisnes oli vain julkisivu, jonka taustalla kehiteltiin kaikkien aikojen kehittyneintä pelikonetta. Kone nimettiin Lorraineksi projektipäällikkö Dave Morsen vaimon mukaan. Larry Kaplanin lähdettyä yrityksestä Jay Miner nousi sen johtoon. Hän pian vaihdattikin yrityksen nimeksi Amiga Corporation koska Toro oli myös japanilaisen ruohonleikkurin nimi. Amiga valittiin nimeksi sanakirjasta, koska se vaikutti ystävälliseltä. Se on espanjaa ja tarkoittaa ystävätärtä. Nimen tarkoitus oli herättää huomiota, eikä pahitteeksi ollut myöskään että aakkosissa se esiintyy ennen Applea ja Ataria. Koneen kehittelyaikana rahoittajat halusivat tehdä vain pelikonsolin, kun taas kehittelijät olivat oikean tietokoneen kannalla. Velvoitteiden pakosta Lorrainen prototyyppiin lisättiin moduuliportti pelejä varten. Ulkopuolisia tahoja harhauttaakseen kaikille koneen oheispiireille annettiin naisten nimiä kuten Agnus, Paula ja Daphne, jottei kukaan ulkopuolinen olisi päässyt hyötymään kehitteillä olevasta teknologiasta. 1983 Pelikonsolimarkkinat romahtivat suurimman ja kauneimman Atarin myötä. Amigan kehittely suuntautui oikeiden tietokoneiden suuntaan, olihan ominaisuuksissa jo varauduttu näppäimistön, levyaseman ja muistin käyttämiseen. Amiga Corporation vahvistui useilla asiantuntijoilla, jotka alkoivatkin suunnitella sekä laitteistoa että ohjelmistoa omissa tiimeissään. Käyttöjärjestelmän kehittely oli hankalaa ja se viivästyttikin jatkuvasti aikataulua. Laitteistopuolen yksi idea saatiin sotilasteollisuuden puolelta, mistä Jay Miner ideoi HAM-grafiikkatilan. Tässä tilassa oli mahdollista näyttää 4096 väriä yhtäaikaa ruudulla päivittämällä värirekisterejä jatkuvasti. Hitaudestaan huolimatta tämä otettiin kuitenkin mukaan laitteen ominaisuuksiin. 1984 Tammikuussa ensimmäinen keskeneräinen Lorrainen prototyyppi esiteltiin yleisölle CES-näyttelyssä Chicagossa. Tämän näyttelyn aikana kirjoitettiin Boing-niminen demo, jossa punavalkoisella ruudutuksella varustettu pallo pyörii kuvaruudulla. Tästä tuli myöhemmin Amigan teknologian symboli. Kiinnostuksesta huolimatta yrityksen rahavarat olivat hupenemassa ja rahoittajien etsintä oli kiivasta. Prototyypin uudelleensuunnittelun jälkeen, Amigaa esiteltiin uudestaan mm. Sonylle, Applelle ja Silicon Graphicsille. Ainoastaan Atari oli kiinnostunut mutta pelkästään Amigan oheispiireistä. Entinen Commodoren johtaja Jack Tramiel lainasi Atarille puoli miljoonaa dollaria, jotta se olisi päässyt 16-bittisten koneiden markkinoille ennen Commodorea. Amigan oli pakko hyväksyä Atarin tarjous mutta sen tietämättä Amiga jatkoi edelleen sijoittajien etsimistä. Heinäkuussa samana vuonna Atari lopetti kaikki 8-bittiset projektinsa ja jäädytti myös Amigan kehittämisen. Elokuussa Atari jätti 100 miljoonan dollarin vahingonkorvauskanteen oikeuteen Amiga Corporationia vastaan sopimusrikkomuksesta. Vaikka Amiga palautti puoli miljoonaa dollariaan, Atari halusi pitää oikeutensa Amigan oheispiireihin. Pari päivää myöhemmin Commodore International Ltd tarjosi Atarille miljoona dollaria ja uusi Commodore-Amiga Inc. niminen yritys oli syntynyt. Rahaa tuotekehitykseen saatiin heti 27 miljoonaa dollaria ja Amiga oli pelastettu. 1985 Rahan voimalla kehiteltiin Lorrainen prototyypistä uusi Amiga 1000, joka olikin sen aikaisiin muihin koneisiin verrattuna melkoinen tehotyöasema. Samaan aikaan Atarilla tehtiin oma, myöskin Motorolan 68000 prosessoriin perustuva Atari ST mikro. Se valmistui useita kuukausia ennen Amigaa ja oli tätä huomattavasti edullisempi puuttuvien oheispiirien johdosta. Amigan julkistuksen jälkeen syyskuussa sitä ei osattu markkinoida oikein ammattilaiskoneena vaan Commodore 64:n seuraajana pelikoneena. Atari ST oli jo saanut johtoaseman ja uudet pelit julkaistiinkin ensiksi sille ja vasta seuraavaksi Amigalle. Teknisesti Amiga oli kuitenkin muita koneita edellä esimerkiksi videoeditoinnissa, koska se pystyi ottamaan vastaan ja tuottamaan tavallista videosignaalia ilman lisälaitteita. Electronic Arts muunsi IBM PC:lle tarkoitetun Prism grafiikkaohjelmistonsa Amigalle uudelleennimeten sen Deluxe Paintiksi ja loppu olikin historiaa. 1986 Commodore ei ollut tyytyväinen Amiga 1000:n menestykseen ja alkoi kehitellä sen seuraajaa. Kaksi tiimiä, toinen Amerikassa ja toinen Saksassa, suunnittelivat kilvan uutta Amiga 2000 mallia. Saksalainen versio valittiin seuraajaksi, vaikkakaan se ei ollut varsinainen tekninen parannus edelliseen mallin. Amerikassa yli puolet alkuperäisestä henkilöstöstä lähti Commodorelta, koska unelmakoneen kehittely oli liiaksi kaupallistunut. Muutamassa kuukaudessa lähtivät loputkin vanhasta henkilöstöstä. Atari ST johti edelleen kotimikrojen markkinoita, vaikka Amiga olikin vahvoilla Amerikassa. 1987 Amiga 2000 ja kotimarkkinoille suunnattu Amiga 500 näkivät päivänvalon. Kaksitonninen aloitti ammattilaismarkkinoiden valloituksen videotuotannossa Amerikassa. Viisisatanen aloitti Euroopan kotimarkkinoiden valloituksen, saaden vihdoinkin pelejä jotka hyödynsivät Amigan teknistä etumatkaa. Commodore onnistui markkinoimaan Amigaa vanhoille 8-bittisille kotimikroilijoille, jotka olivat joukolla siirtymässä uuteen 16-bittiseen teknologiaan. Se tarjosi mm. moniajon ja värit paljon ennen Microsoftia ja Applea. Huhtikuussa Commodoren johtoon vaihtui Irving Gould henkilökohtaisten konfliktien takia. Pohjois-Amerikan itsenäinen yritys muutettiin pelkäksi myynti- ja markkinointiosastoksi. Henkilökuntaa vähennettiin 1600 henkilöllä ja viisi tehdasta suljettiin. 1988 Amiga ohitti Atari ST:n teknisesti edistyksellisemmillä pelijulkaisuillaan. Jack Tramielin johdolla Atari haastoi taas Commodoren oikeuteen väittäen rahoittaneensa Amigan tuotekehityksen. Commodore voitti oikeudenkäynnin. 8-bittisten pelien markkinat romahtivat luoden uudet markkinat edullisille budjettihintaluokan peleille. 1989 Microsoft ja Apple alkoivat valloittaa markkinoita murentaen Commodoren linnaketta. Markkinat lamaantuivat, koska vanhasta verivihollisesta Atarista ei enää ollut vastusta. 1990 Huhtikuussa Amigamaailma järisi A3000 mallin julkistuksessa. Myöhästynyt julkistaminen kerskui 32-bittisellä teknologialla, SCSI-väylällä ja uudella Workbench 2 versiolla. Kesäkuussa julkistettiin massamarkkinoille tarkoitettu multimediamalli CDTV, joka oli Amiga 500 CD-asemalla varustettuna. Se oli tarkoitettu Philipsin CDi -laitteiston kilpailijaksi ja sitä ei olisi saanut myydä lähelläkään muita tietokoneita. 1991 Commodoren vaikeudet lisääntyivät. CDTV epäonnistui ja A500+ kone julkaistiin. Se oli ainoastaan lisämuistilla ja uusilla oheispiireillä varustettu neljä vuotta vanha viisisatanen. Amiga 3000T tornimalli julkaistiin ja 3000+ mallissa esiteltiin uutta AGA-grafiikkapiirisarjaa. Konsolipelit valloittivat kotimarkkinat Amigalta, vaikka niiden pelit eivät olleet parempia teknologialtaan. 1992 Vuoden alusta markkinat alkoivat pikkuhiljaa hyväksyä A500+ mallin vain huomatakseen, että korvaava malli A600 julkaistiin maaliskuussa. Kuusisatanen tehtiin pintaliitospiireillä hinnan ja koon pienentämiseksi. Sitä mainostettiin pelikonsolimarkkinoille näppäimistöllä varustettuna konsolina. Ostajat ja jälleenmyyjät ärsyyntyivät sen nopeasta hinnanpuolittumisesta muutamassa kuukaudessa. Kaikesta huolimatta siinä oli uutuutena PCMCIA-korttien käyttömahdollisuus. Yleisenä mielipiteenä kuusisatasta ei olisi koskaan pitänyt julkaista, koska uusi huippumalli oli tuloillaan. A4000 malli julkaistiin syyskuussa ja se oli kilpailukykyinen sen aikaisiin PC-klooneihin ja Apple Macintosheihin nähden. AmigaDOS 3 versio piti sisällään mm. mahdollisuuden lukea PC:n levykkeitä, maakohtaiset asetukset ja tehokkaamman levyjärjestelmän kansainvälisellä merkistötuella. Uuden A4000 mallin teho perustui uuteen AGA-piirisarjaan joka tuki 256 yhtäaikaista väriä 16.7 miljoonan värin paletista. Sekä uutta HAM-8 näyttötilaa, joka mahdollisti 262144 yhtäaikaista väriä ruudulla. Järjestelmän sydämenä oli Motorolan viimeisin 68040-prosessori, joka oli kilpailukykyinen viimeisimpään Apple Macintoshiin verrattuna. Commodore säilytti kuitenkin ohjelmistoyhteensopivuuden alaspäin useimpien vanhojen ohjelmistojen kanssa. Yhteensopimattomuus vanhoihin ohjelmiin tuhosi Atarin markkinajohtajuuden sen 32-bittisen Falconin kanssa. (Ahem! 85-90 prosenttia vanhasta softasta toimii kyllä Falconissakin pienen apuohjelman avulla, joka ilmestyi sharewarena lähes heti Falconin myynnin alettua. No, mistä se originaalin tekstin kirjoittaja olisi voinut sitä tietää kun oli Amigisti... - Markon kommentti) Toinen AGA-piirisarjaa hyödyntävä A1200 kone saatiin markkinoille huomattavasti myöhästyneenä joulukuussa. Siitä olikin tuleva kaikkien aikojen suosituin Amiga. Kotimarkkinoille suunnattuna samanlaisella ulkoasulla kuin A500, varustettuna uudella piirisarjalla, PCMCIA-korttipaikalla, 68020-prosessorilla ja 2 MB muistilla, siitä tuli haluttu kone jota myytiin runsaasti jo ennen julkistamista. Amiga näytti jälleen olevan nousussa mutta 1993 Commodore tuottaessa edelleen tappiota vuonna se julkaisi CD32 pelikonsolinsa. Se oli ensimmäinen 32-bittinen CD-pohjainen pelikonsoli, joka perustui A1200 malliin. Tuolloin pelikonsolimarkkinat olivat jo hiipumassa. Teknisesti laite oli huippuluokkaa, mutta siltä puuttuivat omat multimediasovellukset ja pelit olivat vain vanhoja käännettyjä A500 pelejä. Commodore alkoi polkumyydä vanhoja mallisarjojaan ulos pilkkahintaan saadakseen rahaa. Huhtikuuhun mennessä A1200 oli rikkonut 100.000 kappaleen myyntimäärän, joka jätti taakseen pahimman kilpailijansa Atari Falconin. A1200 oli vuoden 1993 halutuin kone, joka kilpaili kotimarkkinoista uuden tulokkaan, PC:n kanssa. 1994 Huhtikuussa Commodorelta loppui maksuvalmius ja se alkoi sulkemaan tytäryhtiöitään ympäri maailmaa. Tuottavin osa, Commodore UK oli valmis ostamaan koko Commodoren ja jatkamaan toimintaa Amiga Internationalin nimen alla. Kuukautta ennen kaatumistaan Commodore julkaisi vielä uuden koneen A4000T, joka tuli liian myöhään markkinoille ja jota ei ehditty kunnolla edes valmistamaan. PC:t alkoivat valloittaa kotimarkkinoita. [Osa 2: 1995 - 1999 loppuaika] [Atarin historia, osa 2 : 1980-1989] © Niila T Rautanen 2002 [Takaisin] |