Lyhyt tietokonehistoriani

Vuosi 1982

Ensimmäinen muisto tietokoneista on, kun vuonna 1982 meille päätettiin hankkia kotitietokone. Sain faijalta Prosessori lehdestä valokopioidun artikkelin tietokoneesta nimeltä [VIC-20]. Opettelin lehtileikettä ulkoa ja yritin vähän ymmärtää, mistä oli kysymys. Laite vaikutti lupaavalta vaikken tiennytkään, mitä sillä voisi tehdä. Mutta olin samaa mieltä, että meilläkin täytyy ehdottomasti olla tietokone kotona. Ja eikun ostoksille.

Pari kuukautta myöhemmin sain käyttööni ensimmäisen "oikean" tietokoneeni. Koneen merkki oli [Ericsson Step/One] ja siinä oli käyttöjärjestelmänä MS-DOS 1.25. Muuten hyvä versio, mutta kun edes alihakemistoja ei voinut tehdä. Tosin pelkillä levykkeillä ei niitä edes tarvittu. Koneen mukana oli WordStar tekstinkäsittely ja Multiplan taulukkolaskenta. Kone ei ollut kuitenkaan IBM-PC -yhteensopiva, tuohon aikaan siitä ei vielä tiedetty mitään, vaan kaikki koneet olivat yhteensopivia lähinnä itsensä kanssa.

VICillä ja Erkillä pärjäilin useamman vuoden ajan. Koulukaverit kävivät ihmettelemässä ja pelailemassa niitä harvoja pelejä, joita minulla oli. Vähitellen tietokoneet alkoivat yleistyä kotona ja muutkin alkoivat harrastaa. Joillakin oli [Sinclair Spectrumeita] ja täysin omat jutut keskenään. En ole koskaan ymmärtänyt sitä pientä muovilaatikkoa, jossa oli kumiset luttanat näppäimien paikalla, mutta ne joilla niitä oli, tuntuivat tekevän niillä melkeinpä mitä vain halusivat ja se taas närästi meikäläistä.

Sain vuonna 1984 [Casio PB-100] taskutietokoneen. Pieni ja lystikäs Basic-ohjelmoitava. Ei sillä mitään järkevää pystynyt tekemään, olipahan vain jotain näperreltävää kesämökillä.

Commodore 64

Vähitellen jalansijaa alkoi saada [Commodore 64] lähinnä valtavan ohjelmatarjonnan (lue: pelit) ansiosta ja se kohosikin Suomen ostetuimmaksi kotitietokoneeksi. (ja kopioidummaksi pelitarjonnaksi) Jotkut kaverit hankkivat 64:n ennen minua ja vierailinkin usein heillä kylässä tutkimassa ohjelmistoja. (pelaamassa hullun lailla)

Lopulta 64 piti hankkia myös itselle ja aloittaa huomattava pelien keräily. Parhaimmillaan on hallussani ollut yli 600 peliä, joukossa jopa muutama alkuperäinenkin. Parhaat pelit olivat levykkeillä, joita ei tosin kaikille peleille raaskinut ostaa koska ne maksoivat pari kymppiä kappaleelta. Onneksi levykekustannukset sai puolitettua leikkaamalla kirjoituslovi ja käyttämällä levykkeen toinenkin puoli. Suurin osa peleistä oli kaseteilla. Turbolatauksen ansiosta yhdelle tunnin kasetille sai tungettua jopa yli 50 peliä, mikä oli arkistoinnin kannalta suuri helpotus. Näitä pelejä ei tosin koskaan tullut pelailtua, koska kasettien kelailuun ja ohjelmien etsimiseen olisi mennyt liian kauan aikaa. Mutta pääasia, että pelejä oli paljon laadusta niinkään välittämättä.

PC-kloonit

80-luvun jälkipuoliskolla alkoi yleistyä [IBM PC-yhteensopivuus] ja PC-kloonit. Seuraava koneeni täytyi olla myöskin yhteensopiva. Hinta / laatusuhteeltaan valinta kohdistui [Logi 88-XT] koneeseen ja ostopaikkana oli PC-Mikro Helsingin Annankadulla. Paketille, joka sisälsi 7.33 MHz NEC V20 prosessorin (vastasi 8088 Inteliä), 640 kB RAM, 32 MB kovalevy, mustavalkoinen CGA/Hercules näyttö, 360 kB lerppuasema ja ylellisyytenä 720 kB korppuasema, hinnaksi tuli vuonna 1988 vain hieman yli kymppitonnin. Tämä kone olikin sitten viimeinen kone, minkä olen hankkinut valmiina pakettina. Kaikki seuraavat koneet ovat olleet vain vanhan päivityksiä.

Päivitysrumba Logiin alkoi vaihdolla EGA-värimonitoriin (sain käytettynä reilulla kahdella tonnilla), sitten piti saada lisää tehoa kun Windows 3.0 alkoi yleistyä 90-luvun alussa. Jätin suosiolla AT-tasoiset koneet väliin ja ostin Morse Shuttle 386SX-16 emolevyn 2 MB muistilla. Tungin sen Login pieneen pöytäkoteloon ja käyttelin jonkun aikaa. Seuraavaksi piti hankkia isompi kovalevy 32 MB tilalle ja hankin kaverilta käytettynä 70 MB (täysikorkea 5" Micropolis) ja 40 MB (puolikorkea 5" Seagate ST-251-1) levyt. Niitä varten ostin käytetyn lattialla seisovan metrin korkuisen serverikotelon. Sinne mahtuikin kaikki tulevat laajennukset ja jäi vähän ilmatilaakin. Pari huonoa puoltakin isossa kotelossa oli: Kaikki välikaapelit piti vaihtaa erikoispitkiin tai juottaa niihin jatkopätkiä. Lisäksi kotelon tuuletin piti valtavaa meteliä. Poweri oli varmaan 400W ja tuuletus sen mukainen. Kun yöllä sammutti koneen mennäkseen nukkumaan (joskus täytyi harrastaa sitäkin), korvissa humisi vielä pitkän aikaa.

486-tehoa kotiin

Syksyllä 1992 päivitin koneeni 486 aikaan. PC-Warehousesta (sittemmin PC-Superstore) mukaani lähti emolevy 33 MHz prosessorilla ja 8 MB muistilla. Luulin pärjääväni sillä pitkän aikaa mutta olin taas väärässä. Prosessori vaihtui parin vuoden päästä 66 MHz ja emolevyn tyyppi VLB malliseksi. Muistiakin sain hankittua kovasta hinnasta huolimatta 16 MB. Vaihdoin prosessorin Intelin 486-100 MHz ja vaihtelin 486-emolevyjä aina muutaman kuukauden välein ihan vain harrastuksen vuoksi. Jos jollakin on ollut 486 koneessaan MS-4138 mallinen VLB-emolevy, olkaa tyytyväisiä, se on nopein 486 lauta mitä vastaani on tullut.

Lopulta vuonna 1995 olin henkisesti valmis Pentiumiin. Sain edullisesti erään emolevyn ja ostin siihen halvimman prosessorin mitä sai. Se oli 75 MHz yksilö, tosin en ajellut sitä kauankaan virallisella nopeudella. Koska emolevyllä on jumpperit joita hipelöimällä saadaan koneeseen enemmän tehoa, kiristin turboruuvin 100 MHz. Prossu olisi toiminut 120 mutta ajattelin säästää prosessoria(!). Kokeilkaa ihmeessä prosessorin kellotusta ja ajakaa niitä niin nopealla kuin pystytte, koska ne vanhenevat kuitenkin nopeammin kuin pystytte kuvittelemaankaan.

Eihän se riittänyt...

Kyttäsin prosessorien hintoja ja jossain vaiheessa alkoi ruoho kiinnostaa aidan toisella puolella. Ostin Cyrixin 166 MHz:n yksilön heti kun sen sai alle kahdella tonnilla. Se vaati myöskin uuden emolevyn, mutta siihen olin jo tottunut että kun vaihtaa yhden osan koneesta, joutuu vaihtamaan vähintään puolet muistakin osista. Cyrix toimi ihan riittävän hyvin niillä ohjelmilla mitä käytin, mitä nyt NT4:sta täytyi vähän pätsillä viritellä. Lopulta hermostuin Cyrixin omiin pikku erikoisuuksiin, kuten onnettomaan matikkapuoleen ja seuraavaksi ostin taas vanhaa kunnon Inteliä. Kun uusi MMX tekniikka tuli, piti 166 MHz:nen saada. Prossu ostettiin vuoden 1997 tammikuussa (<2000,-) ja kellotettu 200 MHz heti asennuspäivänä. Toimi siitä asti kuin unelma. Toiseen koneeseen syksyllä 1997 ostettu 166 MMX (<1000,-) ei aluksi suostunut kellotuksiin, mutta kun emolevystä kaivoi asetuksen 2.5 x 83 = 207.5 niin johan alkoi tehoa löytymään, eikä tullut yhtään ongelmia Win 95:ssä eikä NT:ssä. Sitten lopetin niiden Penojen kanssa leikkimisen ja siirryin ensimmäiseen Pena II:een. Virallisesti 350 MHz mutta käytännössä 400 MHz.

Aloin keräilemään vanhoja [Commodoreja]. Mitään järkevää käyttöähän niillä ei enää ole, kunhan vain voi vähän harrastaa "retropelaamista" ja muistella vanhoja hyviä aikoja kun koneet olivat rautaa ja miehet puupäitä :-) Toiset keräävät postimerkkejä ja toiset vanhoja tietokoneita.

© Niila T Rautanen 2006

[Takaisin]