Atari MEGA/STE

 

Vihdoin saadessani käsiini viimeisen virallisen ST-mallimerkintää kantavan pöytäkoneen en malttanut olla tutkimatta konetta hieman syvällisemmin. Noin käytännössä MEGA/STE on MEGA ST:n seuraaja, eli aikoinaan ammattikäyttöön tarkoitettu malli. Ensi mulkaisulla konetta voisi toki luulla myös Atari TT:ksi, sillä molemmat laitteet on rakennettu samanlaisiin kuoriin aina näppäimistöä myöten. Vasta lähempi tutustuminen koneen etupaneeliin kertoo laitteen olevan mallia MEGA/STE. Alkujaan sisäinen levyasema oli hieman epäkuntoinen ja tarvitsi kunnon kopautuksen joka kerta kun levyltä halusi lukea jotakin. Pidemmän päällehän moinen käy kutittamaan hermostoa, siispä levari vaihtoon. Tarjoilin koneelle jos jonkin merkkistä korpun rouskutinta sisuksiin vaan MEGA tuntui olevan varsin "muotitietoinen". Vasta lepyttely Epsonin levyasemalla sai koneen tyytyväiseksi. Ja toisen Falconini levyasemattomaksi. Hieman aikaa askarreltuani levarin napin kanssa saadakseni sen alkuperäisen näköiseksi oli aika aloittaa testit.

Rautainen annos ST:tä

Teknisesti MEGA/STE vastaa kotikäyttöön tarkoitettua STe-mallia muutamin muutoksin. Isäntänä häärivän Motorola MC68000:n kellotaajuus on nostettu 16 megahertsiin välimuistilla varustettuna. Lisäksi sisuksista löytyy MC68881 matikkaprosessori, joka antaa luonnollisesti lisäpotkua lutikkaa hyödyntäviin ohjelmiin. Laitteen etuseinästä löytyy 1.44mt MS-Toosaa ymmärtävä HD-levyasema ja vierestä SCSI-liitännällä varustettu kovalevyasema. Koneen vasemmassa kyljessä on liitin näppäimistölle, moduuliportti, MIDI IN ja OUT, LAN sekä resetnappi. Kurkistus koneen taakse lisää juhlavaa tunnelmaa. Kolme kappaletta sarjaportteja (joista pari perus ST:tä nopeampia), sekä normaalit ST-monitori, lisälevyasema, ACSI ja Centronics-liitännät kuuluvat vakiovarustukseen. Sinänsä harmillista, ettei vakiokokoonpanoon kuulu ulkoista SCSI-liitintä TT:n tapaan. Onneksi kaapista löytyi kuitenkin hyvässä terässä oleva Link97 SCSI-adapteri, jolla CD-rompun iskeminen mööpeliin kävi vaivatta. Näiden lisäksi takaa katsottuna oikealla puolella on kaksi kappaletta RCA-liittimiä joilla koneen saa kytkettyä STe:n tyyliin stereoihin. Ja tietysti ihan oikeiden toimistokoneiden tapaan omaa pikku huminaansa pitävä tuuletin.

Näppäimistötuntuma on suorastaan loistava. Aivan kuin vanhan kunnon(?) 8088 IBM PC:n näppis. Joystick ja hiiriportti on ympätty mukaan näppäimistöön siten, että hiiri liitetään Macin tapaan naputuskoneen oikealle ja ilotikku vasemmalle puolelle. Tämä tekee systeemistä kieltämättä hieman humoristisen näköisen ja raapaisee pöytätilaakin reippaat puoli metriä. Toisaalta pidemmän päälle ominaisuutta osaa arvostaa. Hiiri kulkee kätevästi näppäimistön mukana ja ainakaan hiiren hännän muuten lyhyestä piuhasta ei näin ole juurikaan haittaa. Hiirulainen on se sama nostalginen muovilousku, jonka ST-harrastajat ovat uskollisesti peittäneet kämmenellään jo vuosikausia. Ei siis paras mahdollinen, mutta menettelee kunhan sille tarjoilee aamiaiseksi hiiriturboa. Lisäksi koneesta löytyy sisältä TT-yhteensopiva VME-väylä, johon voi asentaa esimerkiksi turbo- tai grafiikkakortin. Vakiona väylässä on tosin yksi sarjaporteista, mutta luulisi kahdellakin pärjäävän.

Kaasua komisario Palmu

Kun ulkoiset asiat on ruodittu kuntoon, on aika käynnistää masiina ja katsoa mitä ruudun takaa löytyy. Virtanappula sattuu sormien kohdalle samalla tarkkuudella kuin ST-koneestakin, joten ei muuta kuin namiska ON-asentoon ja mukava löhöasento tuolista. MEGA tervehtii iloisesti heittämällä ruutuun legendaarisen Fuji-logon, eli Atarin symbolin ja hetken perästä käynnistyy TOS 2.06-versioon kuuluva sisäänrakennettu muistitesteri. Tarkastus ilmoittaa koneessa majailevan neljä megatavua muistia ja piirien olevan kunnossa. Mikäli testiä ei jaksa käydä läpi, voi sen keskeyttää vaikkapa kojauttamalla välilyöntiä näppikseltä. Eteenpäin mentäessä kone latailee kovalevyajurit sekä AUTO-kansioon heitetyt ohjelmat. Pöydälleni ilmestynyt kone oli varustettu MagiC 6-käyttiksellä ja välittömästi työpöydän sujahdettua ruutuun kävi ilmi, että tämä on juuri se ST-malli. Vauhtia nimittäin riittää. Tietysti tuosta nopeudesta on syytä laittaa osa MagiC:n piikkiin, sillä kyllä perus ST:kin saa uutta potkua moisesta.

Päätin testata asiaa myös ST:n oman käyttiksen TOS:n alla. Autokansiosta Magicbooter PRX-päätteiseksi ja uusi testi. XBoot käynnistysohjelmalla rakentuu pikaisesti sopiva satsi AUTO-ohjelmia, sekä ACC- ja CPX- apureita. Ja eikun boottaamaan. Tuokion kuluttua wanha kunnon GEM-työpöytä on naamataulun edessä ja kaikki on tutun näköistä, hieman modernimpaa ST:tä. Koneen sisuksista löytyy tuorein ST:ssä toimiva TOS, eli versio 2.06. Tämän masiinan käyttis on saksalainen ja heti alkuun totesinkin aatunkieleni olevan yhtä ruosteessa kuin setäni vanha Datsun Cherry. Pienen totuttelun jälkeen alkoivat asiat kuitenkin luistaa ja kumma kyllä koneen nopeus on edelleen tallella. Ikkunoiden rullaaminen on yhtä juhlaa. Vieritys on jopa nykyisellä mittapuulla nopeaa ja kaikki muutkin työpöydän toiminnot sujuvat mutkattoman vauhdikkaasti.

Softaa sisään

Onneksi softan laadussa ei ST:llä ole koskaan ollut ongelmia. Jo hetikohta välittömästi ryntäsin Falconin ääreen rohmuamaan kovalevyltä nivaskan testereitä, AtariWorksin ja Texel kakkosen. HD-levyasema tekee siirrosta suorastaan liian yksinkertaista. Heti kun aikaa liikenee täytyy kokeilla operaatiota LAN-liitännän kautta. Softat siirtyvät sujuvasti koneelta toiselle ja on testien aika. Gembench, joka on ST:n ns. "virallinen" testeriohjelma, ilmoittaa koneen olevan samaa tasoa nopeudessa listasta löytyvän MEGA/STE:n kanssa. Tietenkin sillä erotuksella, että näyttörutiinit ovat huomattavasti vikkelämpiä johtuen NVDI:stä. Eli kaikki on sisäisesti kunnossa. Perus ST-koneeseen eroa tulee FPU:n kanssa reilut 400 prosenttia. STe-malliin verrattuna MEGA oli reilut 320 prosenttia nopeampi. Vertailu ei tosin ole kovin käytännöllinen siinä mielessä, että FPU-tuki ei kuulu suurimpaan osaan ohjelmistoa lukuun ottamatta parhaita CAD- ja DTP-ohjelmia. Tosin vaikka FPU:n ottaakin pois, löytyy MEGAssa potkua silti suurin piirtein 200 prosenttia perus ST-koneisiin verrattuna.. Noin mielenkiinnon vuoksi mainittakoon, että Falconiin verrattuna MEGAn tulos on 72/100 ja TT:tä vastaan testitulos näyttää lukemia 64/100 mikäli TT:n FastRAM on päällä. CENTurbolla hemmoteltu Falcon lyö koneen luonnollisesti polvilleen kuin Suomi Tommy Salon yli 1000 prosentin kera. Testiohjelmat tosin ovat vain osviittaa antavia, joten isolla softalla se todellinen tulos selviää.

AtariWorks suoriutuu tehtävästään kertakaikkisen loistavasti ja paikkapaikoin tuntuu sujuvammalta kuin isossa veljessään Falconissa. Tämä luonnollisesti johtuu pienemmästä värimäärästä ja resoluutiosta. Veikkaisin myös AtariWorksin hyödyntävän FPU:ta, sen verran vikkelästi toiminta käy. Texeliä käytettäessä tehoero tasoittuukin jo huomattavasti. Ohjelma osaa hyödyntää Falconin 68030-prosessoria ja MEGA jää jalkoihin. Mistään katastrofista ei kuitenkaan ole kysymys. Myös ZIP-, LZH- jne. pakettien purkaminen suoriutuu MEGAlla nopeasti.

Mis on miun tsoistikki?

Mieli teki myös testata luonnollisesti pelejä. Alternate-näppäin pohjassa käy käsky boottaamaan kovalevyn sijasta korpulta. Tässä kohtaa paljastui myös koneen erikoinen suunnittelu. Koska Atari haki yhteensopivuuden maksimoimista MEGA STE -sarjaan, ei kone osaakaan bootata suoraan 16 megahertsiin vaan käyttäjä on jumissa kahdeksassa megahertsissä. Tämä on tietysti ymmärrettävää jos ei omista muita koneita, mutta voihan kerta kaikkiaan siitä huolimatta. Näppäinkomento boottivaiheessa olisi ollut mainio ratkaisu.

Jos pelin saa kovalevyltä käyntiin, ja se suostuu toimimaan tuplakellotaajuudella, on ero selkeästi nähtävissä. Varsinkin koneteholle perso "Frontier: Elite 2" näytti huomattavasti sujuvammalle 16 megahertsillä. Mitä tehdä sitten autoboottaaville peleille? Yksi vaihtoehto on käyttää BOOTER.APP nimistä ohjelmaa, joka mahdollistaa pelin käynnistämisen 16 megahertsissä. Asiassa on vain yksi mutka. Mikäli peli käyttääkin bootsectorin sijasta normaalimpaa levyformaattia, ei Booter osaa jatkaa AUTO-kansiosta eteenpäin. Eli homma tyssää siihen. Kuitenkin ne testatut pelit, jotka toimivat Booterin avulla, olivat puolet nopeampia kuin tavallisesti ja erottuivat edukseen. On kuitenkin todettava, että jos haluaa pelata ST-pelejä nopeammin, on ainoa kunnollinen ratkaisu Falcon ja "Backwards" STe-emulaattori. Varsinkin synonyymi piratismin vainoharhaisuudelle, eli Ocean, vesitti kaikki suunnitelmani käynnistää alkuperäisiä pelejään 16 megahertsillä.

Testissä oli myös AUTO-kansioon sijoitettava ohjelma, jolla kone boottasi 16 megahertsiin ilman Xcontrolia, mutta siitäkään ei ollut peleille riemua. Kuka viitsii kopioida ohjelman jokaiselle korpulle ja järjestellä AUTO-kansion ajojärjestyksen uudelleen. Miksi softa ei voi pysähtyä odottamaan esim. näppäimen painallusta? Tässä välissä ehtisi vaihtaa koneeseen toisen korpun ja jatkaa eteenpäin. Eli mikään pikaratkaisu nopeammin pyöriville peleille ei MEGA/STE ole. Toisaalta se ei ole missään nimessä siihen suunniteltukaan. Koneen sisältä toki löytyy muutama DIP-kytkin, mutta kukaan ei tunnu tietävän kuin yhden merkityksen, jota käytetään HD/DD-levyaseman valitsemiseen. Syystä tai toisesta Atari piti aikanaan varsin salassa kytkimien takaa löytyvät ominaisuudet, eikä niistä ole toistaiseksi löydetty juuri minkäänlaista dokumenttia. Mahdollisesti joku yhdistelmä voisi toimia 16 megahertsin boottaajana, mutta kokeilu käynee kalliiksi. Varsinkin jos kytkimet vaikuttavat suoraan esim. SCSI-kontrollerin toimintaan.

Summarum

Kovalevypohjaista ST-konetta halajavalle MEGA/STE on täydellinen pakettiratkaisu ja käyttömukavuus irtonäppiksellä ja HD-levarilla nostaa koneen paria kerrosta korkeammalle yhteen koteloon rakennettuihin ST-sarjalaisiin verrattuna. Ohjelmistoyhteensopivuus on vaihdettavan nopeuden vuoksi lähes täydellinen ja kone pysyy pystyssä varsin mainiosti. Vain MagiC kaatoi koneen pariin otteeseen niin, ettei auttanut muu kuin katkoa virta koneesta. GEM toimii samalla varmuudella kuin vuodesta 1985, eli kaatuu pari kertaa vuodessa. Vain TOS 2.06 asettaa omat rajansa vanhemmalle softalle.

Ja kyllä minä tällä mielummin tekstit naputtelen ja pidän yllä softa- ja rautatietokantaa kun turbotetulla Falconilla tai maailman huonoimmalla näppäimistöllä varustetulla G4 Macintoshilla. Se kertonee jo jotakin käyttömukavuudesta. Jos moisen jostakin löydät, korjaa välittömästi talteen äläkä enää koskaan luovu masiinasta. On se sen verran vikkelä unelmakone lähes täydellistä ST-yhteensopivuutta hakevalle.

 

© Marko Latvanen / Olipa kerran Atari... 2006