Apple Mac: Jum52
	Laitteistovaatimukset PowerMacintosh, MacOS 8.6, Carbonlib-laajennus Testattu Apple PowerMac G4 350MHz, MacOS 9.1 Grafiikka ***** Teknisesti lähes täydellinen emulaatio. Ääni ***** Kuin myös. Nopeus ***** Esikuvansa kaltainen. Yhteensopivuus *** Vain reilu puolet testatuista peleistä toimivat täysin ilman ongelmia. Käytettävyys ***** Kuten Macin emulaattorit yleensäkin. Helppoa ja nopeaa ilman se kummempaa säätämistä. Soveltuvuus Peleille **** Silloin kun toimivat ja ohjaus antaa myöten niin loistava Demoille -   Hyötyohjelmille -   Tuetut tiedostotyypit BIN   Atari 5200 oli 2600:n seuraaja ja toikin peleihin täysin uutta syvyyttä. Koska kone pohjautui varsin vahvasti Atarin XL -mallistoon, oli pelien kääntäminen helppoa. Miten sitten on emulaattorin laita? Jum52 on käännös PC:n saman nimisestä emulaattorista. Mac-versio luonnollisesti eroaa DOS-veljestään huomattavasti helppokäyttöisempänä systeeminä. Ohjelma käyntiin ja ruutuun singahtaa tiedostovalitsin, josta otetaan käyttöön mieleinen peli. Suurin ongelma 5200:n peleissä ovat ohjaimet. Analogisia kun olivat, tekivät ne jo tarinoiden mukaan oikeankin koneen omistajat hulluiksi, eikä pelaaminen padilla tai näppiksellä ainakaan asiaa helpota. Jotkut pelit, kuten esimerkiksi Breakout, ovat täysin pelikelvottomia. Teknisesti emulaattori pyörittää pelejä virheettä ja emulaatio on kaikin puolin tarkkaa aina ääniemulaatiota myöten. Emulaattorin säätämiseen mieleisekseen (tai pikemminkin koneen mieleiseksi) onnistuu varsin helposti. Normaalit toiminnot kuten kuvaruudun koko, framerate, ääniemulaatio, nopeusrajoitin ja muut toiminnot ovat mukana. Lisäksi 5200:n kuvaruudun kasvaessa voi lisäoptioina valita näyttötilan, jossa piirretään vain joka toinen viiva tai grafiikan pehmennys siten etteivät pikselit näy suurina vaan ne pehmennetään. Lisäksi ohjelman voi käskeä aina 640x480x256 tilaan, jolloin saavutetaan optimaalinen piirtonopeus. Muut optiot käsittävät näppiksen asettamisen pelikuntoon ja ohjaimen konfiguroinnin Applen Inputsprocketsien kautta ja ainakin Gravisin GamePad Pro soveltui pelaamiseen varsin hyvin. Yhteensopivuus on ehkä Jum52:n suurin kompastuskivi. Kokeilluista reilusta sadasta pelistä kunnolla toimi vain hieman yli puolet. Yleensä ohjelma hukkaa ohjaimen mystisesti johonkin. Ongelmasta pääsee eroon vain lopettamalla 5200:n ja aloittamalla uudestaan. Lisäksi suuri osa peleistä on juuri 5200:n ohjaimien luonteesta johtuen lähes mahdottomia pelata. Esimerkistä käyköön Missile Command, jossa tähtäimellä on tasan kaksi asentoa: ruudun ylä- tai alalaidassa. Helposti hiipii mieleen kysymys, miksei hiirtä hyödynnetä analogisena ohjaimena ollenkaan. Kuitenkin ne pelit jotka toimivat, ovat loistavia. Jum52 vaatii PowerPC-koneen toimiakseen ja on julkaistu Freewarena. 5200-emulaattorin perusasiat ovat kunnossa. Hieman viilausta ohjainpuolelle ja yhteensopivuuteen niin kyseessä on suorastaan loistava ja alkuperäisen koneen fiilikset mainiosti tavoittava emulaattori. Ei muuta kun uusimmat 3D-hömpötykset syrjään ja vanhat kunnon pelit esiin :) Plussaa Teknisesti lähes täydellinen emulaatio. Helppokäyttöisyys. Monipuoliset näyttötilat. Miinusta Useat pelit täysin kelvottomia pelata digitaaliohjauksen vuoksi. Alhainen yhteensopivuus. Kadottaa Start- tai Firenäppäimen useiden pelien alussa, ei kuitenkaan onneksi kesken pelin.	Historia Juttuhakemisto Liittimet Hyötyä & Huvia Juttuja Testattua   Pääsivulle Oma kokoelma Huuto.net
	© Marko Latvanen / Olipa kerran Atari... 2006