NT Rautanen Tietokonesivut: Mikä on emulaattori?

Historiaa
Aina siitä päivästä lähtien kun tietokoneita on ollut olemassa, ovat ohjelmoijat etsineet mahdollisuutta ajaa muiden koneiden tai käyttöjärjestelmien ohjelmia omalla mikrollaan. Tämä mahdollistaa laajemman ohjelmavalikoiman ja ainahan sitä pystyi kehumaan kavereille kuinka monipuolinen kone on kyseessä.

Esimerkki
Olet ostanut vaikkapa tuliterän PC:n, mutta kaipaat kovasti esimerkiksi wanhaa kunnon Wings Of Deathia tai Supercarsia. Kyseisten pelien PC-versiot sai jättää omaan arvoonsa. Vanhoja PC-koneita kun ei yksinkertaisesti tehty arcadepelien pyörittämiseen, tai kuten monissa tapauksissa kävi, peliä ei edes ole PC:lle olemassa.

Vaihtoehtoisesti sinulla on vuosien saatossa valtavaksi paisunut tietokanta vaikkapa omista levyistäsi ja alkuperäinen kone on joko hajonnut tai myyty pois kauan sitten.

Vanhojen koneiden hyötyohjelmissa ei juuri standardeja tunnettu, joten on epätodennäköistä, että pystyisit tallentamaan työtäsi toiseen muotoon. Ja uudelleen alusta aloittaminen ei tule kerta kaikkiaan kuuloonkaan.

Vastaus on emulaattorin hankkiminen. Netistä löytyy käytännössä jokaisesta vanhasta 8- tai 16-bittisestä Atarista emulaattori ja ne ovat usein joko ilmaisia tai edullisia shareware-versioita. Toinen juttu sitten onkin hengentuotteiden saaminen emulaattorin ymmärtämään muotoon. Tämä onnistuu yleensä tekemällä alkuperäisestä levykkeestä ns. Disk Image eli tarkka kopio levykkeen sisällöstä bootsektoreineen päivineen tiedostomuodossa. Tällaisia muotoja ovat esimerkiksi Atari ST -emulaattoreiden käyttämä MSA tai ST tiedostopääte. Toinen vaihtoehto on yrittää siirtää data esim. tietoliikenneohjelmalla koneesta toiseen. Ja kolmas ST:n tapauksessa yksinkertaisesti kopioimalla tiedosto PC:n 720 kB:n korpulle, koska peruslevyformaatti on identtinen. Helpoimmalla pääsee luonnollisesti imuroimalla peli/ohjelma netistä, jolloin myös videopelien ROM-moduulit on helppo siirtää emulaattorille. Toki homma onnistuu tietyissä tapauksissa myös toisinpäin, eli netistä saatu tiedosto on mahdollista kääntää alkuperäisen koneen ymmärtämään muotoon.

Emulaattorityyppejä
Rautaemulaattorit, kuten esimerkiksi Spectre tai ADSpeed Atarin ST-sarjalle tai Janus / Gemulator PC:lle. Nämä eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä eikä niitä välttämättä ole enää edes myynnissä missään. Tosin joskus rautaemulaattorit olivat siitä hupaisia, että lopputuloksena oli parempi kone kuin esikuvansa. Näin kävi esimerkiksi Atari ST:n Spectre CGR nimisessä Mac emulaattorissa, joka löi jauhot suuhun esikuvalleen Mac Plussalle ollen 10 prosenttia nopeampi ja tarjoten paremman kuvaruudun tarkkuuden.

Toinen ja näillä sivuilla pääosaa esittävä laji on softapohjaiset emulaattorit. Nykyiset tehokkaat Mac ja PC-koneet mahdollistavat vanhojen Atareiden lähes täydellisen emuloinnin. Ja monessa tapauksessa toki ovat nämäkin esikuvaansa parempia, ainakin teoriassa.

Kolmantena on tiettyjen piirien emulointi. Pääasiassa tämä koskee musiikkipuolta. Kuusnelosen legendaarinen SID on kääntynyt emulaattoriksi niin kuin myös ST:n ja XL:n äänipiirit, joita soittavia ohjelmia löytyy lähes joka koneelle.

Koneteho
Voi kuulostaa ihmeelliseltä, että esimerkiksi 8 MHz:n ST:n emuloimiseen täydellä teholla tarvitsee konetehoa löytyä noin 250 megahertsiä. Totuus piilee siinä, että koska PC ei käytä samaa prosessoria kuin esimerkiksi ST:n MC68000 puhumattakaan lukemattomista muista piireistä, täytyy emulaattorin matkia jokaisen piirin toimintaa erikseen. Ja vielä kun kaikki pitäisi saada toimimaan yhdessä ei se enää kuulostakaan niin ihmeelliseltä. Mitä monimutkaisemmat prosessorit on kyseessä, sitä enemmän konetehoa tarvitaan niiden sujuvaan pyörittämiseen. Esimerkiksi prosessorien monimutkaisuuden kruunamaton kuningas, Atari Jaguar, tuskin näkyy kovin toimivan emulaattorin muodossa vielä vähään aikaan.

Mikäli koneista löytyy sama prosessori, kuten esimerkiksi ST:n ja 68k-sarjan Macin välillä käytettäessä MagicMac TOS-emulaattoria, ei koneteho ole enää niin ratkaiseva. Muinainen 25 MHz:n Mac IIci pyörittää ST-hyötysoftaa nopeammin kuin esikuvansa suuremmalla resoluutiolla. PC-versio, eli MagicPC, vaatiikin sitten edellä mainitusta syystä 10-kertaisesti enemmän tehoja, 25 MHz:n koneessa se ei lähtisi edes käyntiin.

Kokonaan toinen juttu onkin ajaa esimerkiksi Spectrumin ohjelmia ST:llä. Koska konetehoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi perusmallissa, jää emulaatio yleensä teoreettiselle tasolle. Mutta toki yllätyksiäkin löytyy.

Copyright
Eräs kiistelty aihe on copyright. Periaatteessa niin koneiden käyttöjärjestelmät kuin itse pelitkin ovat edelleen alkuperäisten laatijoidensa omistamia eikä niitä saisi kopioida saati levittää netissä. Nyrkkisääntönä pidetään, että jos omistat pelin on sinulla oikeus ottaa se myös emulaattorille.

Pelitalot varsin harvoin puuttuvat ainakaan Atarin osalta pelien levittämiseen. Ja ovatpa varsin monet pelitalot antaneetkin luvan pelin levittämiseen. Toisaalta pelejä ei voi käytännössä mistään ostaa, joten piratismin kaltaista harmia ei pelitaloille aiheudu. Tämä onkin hiljaisesti hyväksytty ja pelejä sekä rommeja pursuaa joka paikasta. Toki toinen asia on uusien vielä tuotannossa olevien koneiden emulaattorit ja niiden pelit, mutta ne eivät kuulu tämän sivuston aihealueeseen.

Summarum
Pääasiassa emulaattorit ovatkin tarkoitettu juuri wanhojen klassisten pelien pelaamiseen ja aikamatkaan vuosia taaksepäin pelien alkulähteille. Netistä löytyy käytännössä jokainen Atarille tehty peli aina 90-luvun alun kolikkopelejä myöten. Ja onpa sieltä saatavissa myös monia äskettäin löydettyjä prototyyppejä vanhoille pelikonsoleille. Emulaattoreiden suosiosta kertoo myös se, että monet ennen tietyn koneen omistaneet ovat verestäneet muistoja ja ohjelmoineet uusia pelejä