Micropost syntyi koodaamisen vimmasta

Micropostin tekijät muistelevat tekemisiään. Suuret kiitokset vanhojen muistelusta, näitä on viihdyttävää lueskella ja vertailla omiin sen aikaisiin muistikuviin harrastamisen alkuvaiheista.

Lainaukset PT: Petri "Pete" Tuomola, RM: Reima Mäkinen

PT: Isäni hommasi VIC-20:n melko varhaisessa vaiheessa. Oli päivänselvää, että aloin heti opetella ohjelmointia. VICiä myyneessä (Tampereen) Topdatassa tuli vierailtua tiuhaan. Siellä oli yksi myyjä, jonka kanssa keskustelin paljon. Hän oli reilusti minua vanhempi, mutta jaoimme innostuneina ajatuksiamme tietokoneista. Hän muistaakseni tuki Micropostin kehittelyä, ja saimme laittaa mainoksenkin liikkeen seinälle.

RM: Oiskohan muuten niin että siinä vaiheessa (joskus 84-85 vaihteessa) kun kuusnepa yleistyi myös harrastajien keski-ikä laski roimasti. Alkuun olimme yhteydessä moniin itseämme vanhempiinkin tyyppeihin. Peten isä oli se joka alun perin osti koneen (Vic). Minä sitten innostuin perässä hankkimaan oman. Monilla harrastajilla oli elektroniikkanikkari- ja radioamatööritaustaa. Eikähän ne Vicit edes olleet mitään halpoja. Pelkkä Vic-20 kasettiasemineen maksoi sen mitä keskituloinen ihminen sai palkkaa kuukaudessa käteen.

PT: Topdatassa oli myyjänä myös Petteri Järvinen. Kerran yritin viritellä hänen kanssaan keskustelua kaupallisten pelien ohjelmoinnista. Se loppui lyhyeen. Järvinen antoi ymmärtää, että ohjelmointi on niin vaikeaa, että "nöösipoikien" kannattaa antaa asian olla. Järvinen oli ollut samassa koulussa vuotta ylemmällä luokalla kuin Mäkisen Reima ja minä. Hän oli toki oikeassakin: Assembler-ohjelmoinnin kynnys oli aloittelijalle korkea.

RM: Kyllähän se lehden materiaalipula oli välillä aika hirveä. Ja julkaisutahti kunnianhimoinen, kun olisi pitänyt samaan aikaan keksiä ja ohjelmoida uutta, opiskella konetta sekä tehdä sitä itse lehteä. Tostakin pääkirjoituksesta kun kattoo että Pete oli vielä armeijassa samaan aikaan! Muutenkin nuo pääkirjoitukset on aika hyviä ajan kuvia nekin. Ja paljon arvokkaampia nyt kuin silloin.

PT: Basicilla oli helppo aloittaa spagettikoodin opettelu. Suurena pontimena toimi David Ahlin More Basic Computer Games -kirja, jonka Reima jostain hommasi. Sen sisältämät ohjelmat pyörivät hyvin Commodorenkin Basic-tulkilla. Ostin kirjasta oman kappaleen samana päivänä, kun piti lähteä tyttöystävän kanssa Tukholmaan. Minun oli pakko naputella kirjasta yksi lyhyt peli, ennen kuin kiiruhdin Turun junalle. Micropostin Vähemmistöpalsta vinoili nörttimeiningille aivan aiheesta! En ole paljon säästellyt vanhaa roinaa, mutta More Basic Computer Games löytyy edellleen hyllystä. Ei kuitenkaan sentään ihan vihkiraamatun vierestä.

RM: Ehkä pahinta täytematskua on Vähemmistöpalstat joita piirsi silloinen avovaimoni Riitta. Sehän ei tajunnut koko kotimikrohommasta mitään, ei edes sitä että mitä pointtia on istua koneella päivät (illat) pitkät. :-D

PT: Teimme kyllä Micropostia varsin tosissamme. Jokin aika sitten tosin harmittelin, että tuli väännettyä tikustakin asiaa. Kieliasu olisi saanut olla huolitellumpi. Olimme Reiman kanssa lähteneet lukiosta lätkimään, ja kirjoitustaidot olivat ruostuneet. Timo Helle -niminen kaveri Paimiosta taisi asiasta huomautellakin hiukan kitkerään sävyyn. Muistan, kuinka pulttasin siitä, ja pidin kommentteja hienosteluna :)

RM: Joo, sitä oikeinkirjoituksen juhlaa! Otan kyllä täyden vastuun. Into oli kovempaa kuin osaaminen. Kahdessa viimeisessä lehdessä valokuvien käyttö helpottui ja niiden laatu parani kun olin päässyt töihin pieneen mainostoimistoon. Siellä saatoin rasteroida kuvat reprokameralla painoa varten.

PT: Koodausharrastajan arki oli hektistä: mielessä pyöri melkeinpä vain yksi asia. Iltaisin huristelin tyttöystävän luota kotiin aina klo 22, jotta ehtisin vielä parisen tuntia koodata. Sitten aamulla ylös klo 6 ja töihin hanttihommiin. Töissä tietysti ohjelmoin päässäni aina, kun oli mahdollista. Muistan ajatelleeni, että koodaaminen on hauska harrastus, mutta ammatiksi sitä ei kannata valita. Sen verran pää sauhusi. No, ajauduin kuitenkin lopulta alalle, koska muut opinnot eivät kiinnostaneet. Myöhemmin tuli todettua, että olinpa ollut viisas 18-vuotiaana.

RM: Meillähän oli Peten kanssa jo aika paljon kokemusta lehdenteosta ennen mikromaakariksi ryhtymistä. Oli tuttua kopiokoneiden huimat pienennös- ja suurennusmahdollisuudet. Valokuvien käytön haasteet sekä tarrarasterit ja siirtokirjaimet. Jonkinlaista orastavaa kiinnostusta typografiaan. Nuohan on muuten kaikki painettu vielä offsetilla. Lisäväri kanteen ei olis ollu varmaan mikään huiman kallis, mutta siihen ei sitten koskaan menty...

PT: Creative Computing -lehti innosti osaltaan toimittamaan Micropostia. Kävimme Timo Pietilän kanssa sitä lukemassa bussilla Hervannassa, Teknillisen korkeakoulun kirjastossa. Byteäkin tuli siellä lueskeltua. Yksi juttu korkeakoululta on jäänyt erityisesti mieleen: löysin Scott Adamsin Pirate's Coven Basic-kielisen ohjelmalistauksen. [Wikipedia] Mitäpä asiaa ei olisi nettiin dokumentoitu...

RM: Siihen aikaan oli vielä aika helppo seurata kaikkea mikä vain jotenkin liittyi aiheeseen. Materiaalia oli lopulta aika vähän, kun piti silmät ja korvat auki jotain kuitenkin tarttui mukaan. Budjetti sitten taas rajasi asian käsittelyä kummasti. Ei ollut kerta kaikkiaan varaa kaikkiin lehtiin, kirjoihin ja härpäkkeisiin mitä olisi halunnut hankkia tai mitä olisi pitänyt käsitellä lehdessä.

PT: Juuri ennen armeijaan lähtöäni, syksyllä 1983, tutustuin Jari Vanha-Eskolaan. Minuun teki suuren vaikutuksen, että hän osasi koodata konekieltä. Jari oli ohjelmoinut mm. Atarin Ladybugista hienon kopion. Häneltä sain myös ensimmäiset VIC-20 -piraattipelit. Jälkikäteen voisi hiukan synkistellen todeta, että piraattiohjelmat lopettivat Tee se itse -aikakauden: miksi kukaan olisi enää naputellut lehdistä huonoja Basic-pelejä, kun ilmaisia kaupallisia oli saatavilla.

RM: Vielä muuten liittyen markkinointiin, niin Commodorelta oli aika fiksu veto se käyttäjäklubi [Poke & Peek!] lehdyköineen. MSX:puolella yritettiin ilmeisesti vastaavaa, vai mitä luin tuolta Muron keskustelusta.

PT: Kaiken kaikkiaan alkuaikojen kotitietokonenörtit olivat sosiaalista porukkaa. Ohjelmoinnista ja tietokoneista keskusteltiin innokkaasti, useimmiten ihan kasvokkain.

RM: Ei sitä voi enää muistaa, tietää eikä ymmärtää miten erilaista se yhteydenpito ja uusien kontaktien solmiminen silloi oli. Varmasti Topdata oli Tampereen parhaita verkottumispaikkoja siinä mielessä silloin -82. Jos vain uskalsi mennä juttelemaan oudolle ihmiselle. :-)

PT: Micropost-touhuihin verrattavaa puuhastelua oli myös Radio 957:n Mikrot ulalla -ohjelma vuonna 1985. Siinä lähetettiin ohjelmakoodia radioaalloilla ihmisten nauhoitettavaksi. Ensimmäisessä ohjelmassa haastateltiin minua ja lähetettiin jokin C64:lle vääntämäni pikkujuttu. Varmistin pari vuotta sitten Timo Aarrevaaralta, että Mikrot ulalla -ohjelma ehti aalloille ennen kuin Ylen Silikoni. Ks. [linkki]

RM: Mielenkiintoista oli myös miten nopeasti Sanomalassa kuitenkin haistettiin markkinarako ja perustettiin Mikro Bitti. Periaatteessahan Kuvalehdillä olisi ollut etulyöntiasema siinä, kun Tekniikan Maailmahan oli ensimmäisiä jotka meillä niitä koneita testasi ja ohjelmalistauksia julkaisi. Prosessori-lehdessäkin oli jotain. Varmaan sinne TM:n toimitukseen satoi kirjeitä, joissa pyydettiin juttuja kotimikroista mutta Kuvalehdet on puljuna ollut aina aika hidas reagoimaan mihinkään tommoseen.

© Niila T Rautanen 2014

[Takaisin]