Miksi Falcon030 houkuttelee harrastajia?
----------------------------------------
Aivan aluksi valaisen hieman taustaani tietokoneiden
käyttäjänä. Joskus muinaisuudessa sain ensimmäisen koneeni,
Spectravideo 328:n. Se edusti aikansa kärkeä, ja paljon sillä
tulikin pelattua. Atari ST:n ja Amigan tullessa markkinoille
innostuin suuresti, ja loppujen lopuksi investoin Atari
STM:ään. Sillä tuli tehtyä jo muutakin kuin pelattua, mutta
kovin koville ei sekään kone joutunut.
Pikkuhiljaa aloin tuntea koneeni vanhanaikaiseksi. PC:t
yleistyivät huimaa vauhtia, ja niiden ohjelmistotarjonta oli
ja on todella laajaa ja laadukasta. Myin siis STM:ni pois ja
ostin tilalle 386SX-koneen VGA-näytöllä ja aikanaan
riittävillä 2 megan muistilla ja 40 megan kovalevyllä. Tämä on
se kone, jolla tämäkin teksti on syntynyt ja jolla olen
kokeillut lähes kaikkea mitä koneella voi tehdä,
musiikkikäyttöä lukuunotttamatta.
Nyt PC:ni on auttamatta jäänyt kehityksestä jälkeen. Olisi
siis aika ostaa uusi tietokone. Markkinoille ovat vastikään
tulleet Atarin ja Amigan uudet sukupolvet, ja PC:t ovat
kehittyneet koko ajan.
Uudet AGA-Amigat ovat varsin mukavia laitteita vaativaan
harrastelijakäyttöön ja työntekoon. Käyttöjärjestelmä on
parhaita, ellei jopa paras mahdollinen, Grafiikkaominaisuudet
ovat kunnossa ja laitekanta on kohtalaisen suuri. Mutta.
Niin mukava ja halpa kone kuin Amiga 1200 onkin, ei sitä ole
juuri hyötykäyttöön tarkoitettu. Pienikapasiteettinen
levyasema sekä huonot laajennusmahdollisuudet ja liitännät
pudottavat tämän koneen listaltani.
Amiga 4000 onkin sitten jo aivan eri asia. Grafiikka ja äänet
ovat samat kuin A1200:ssa, mutta prosessoriteho, liitännät
sekä laajennettavuus ovat huippuluokkaa. Miksi ei siis A4000?
Vastaus löytyy hinnasta. Ammattilaiselle, jolle tehokas
työkalu on elinehto, puolentoistatuhannen markan hinta ei ole
välttämättä este, mutta harrastajalle se on liikaa.
Commodorella ei ole tarjota Amiga-konetta hieman alta
kymppitonnin luokassa.
Tehokkaat 486-PC:t ovat nykyään kova sana. Ohjelmissa ja
koneiden määrässä löytyy, äänikortit ovat suhteellisen
halpoja, käyttöjärjestelmät monipuolisia ja uusissa koneissa
on yhä useammin paikallisväylälle istutettu
TrueColor-näytönohjain, jolla ruudulle saa 16,7 miljoonaa
väriä resoluutiolla 640x480. Hinnat monitori mukaanlukien
alkavat kymppitonnista. Tehokas ja suhteellisen edullinen
kone, vai?
PC on kone, jolla on hyvä tehdä työtä. Monille se onkin paras
vaihtoehto tietokoneeksi, mutta silläkin on rajoituksensa.
Vaikka näytönohjaimet saavat teoriassa väriä ruudulle,
ohjelmistot eivät tue näitä värimääriä. Hyvät äänikortit
maksavat pari tonnia, erilliset videokortit saman verran.
Myöskään SCSI-II ohjaimia ei PC-koneissa juuri ole, ja ne
maksavat suuria rahasummia. PC on edullinen ostaa, mutta
lisäkortit nostavat hintaa huomattavasti.
Entä Atari? Falcon030 tuntuu loistavalta vaihtoehdolta.
Grafiikkaominaisuudet ovat vertailukelpoiset Amigan ja PC:n
kanssa, äänet tämän hetken ehdotonta huippua, hyvät
video-ominaisuudet ilman lisäkortteja, riittävän nopea
prosessori ja DSP, joka tekee koneen erityisen
mielenkiinoiseksi monien käyttötarkoitustensa ansiosta.
Käyttöjärjestelmä toimii, vaikkei Amigalle pärjääkään.
Falconin ongelma on sen tuntemattomuus maailmalla. Juuri
kellään ei-Ataristilla ei ole tietoa koneesta, eivätkä uudet
tietokoneenkäyttäjät tämän takia edes ota konetta huomioon
vaan ostavat PC:n. Atari on myöskin viimeaikoina keskittynyt
Jaguariin Falconin asemasta. Tietenkin Jaguarin menestyksen
myötä Atari Corp. saa lisää rahaa ja voi tukea Falconia aivan
eri teholla kuin tähän asti.
Minä, harrastaja, haluan koneen joka ei rajoita. Koneen, jolla
voi tehdä lähes mitä tahansa päähän juolahtaa ilman eri
investointeja. Falcon on juuri tällainen kone, ja uskon että
sillä on kaikki mahdollisuudet menestyä erinomaisesti
kilpailussa muiden koneiden kanssa. Yksikään mainituista
koneista ei ole täydellinen, mutta Falcon vetää juuri
monipuolisuutensa ansiosta pisimmän korren.
(Tämä artikkeli on vain yhden ihmisen mielipide. Emme ole
saaneet lahjuksia Atarilta tai maahantuojalta :) )
|