"Ensimmäinen 'puoluehakkeri' ". Atk-suunnittelijan erikoinen
puolueagitaatio, poliittista taistelua käydään tietokoneiden
maailmassa. Viime syksynä avattiin kokoomuksen puoluetoimiston
tietokoneeseen sähköinen postilaatikko.
"Näyttöpääte ja avoimet tietokannat tulevat ehkä koteihin
1990-luvulla". Yleisen ja avoimen tietoverkon kehittely alkaa
Suomessa. Pienyritykset ja kansalaiset voivat 1990-luvun alussa
käyttää "helppoja ja halpoja" tietokantoja. Kattavan tieto-
verkoston avulla voisi myös hoitaa maksuja ja tilauksia.
"Hakkerisyytteet hylättiin. Vieraaseen tietokoneeseen
tunkeutuminen ei ole omaisuuden luvatonta käyttöönottoa".
Oikeus hylkäsi syytteet, joissa vaadittiin viidelle nuorukaiselle
ns. tietokonehakkeroinnin takia rangaistus.
Tosi vilkasta uutisointia huhtikuussa tietokoneharrastuksesta
ja kotikäytöstä. Hieman ristiriitaista vain. Kokkareitten
puoluehakkeri on mielenkiintoinen puoluepurkin sysoppi, joka
puuhailee agitoidessaan tietokoneen kanssa. Hakkeri-nimitys on
häveliäästi pantu puolilainausmerkkeihin. Hakkerisyyte-jutussa
päästään kuitenkin paheksumaan kovilla. Ei niinkään uutisessa,
vaan sitä laaditussa kolumnissa. Tietokoneitten
kotiharrastajista (=hakkeri) on nyt tullut tietokoneisiin
murtautujia (=cracker) julkisessa kielenkäytössä. Mitenköhän
puhelinlaitoksen 1990-luvun puhelinluettelo-kotipäätteiden
käyttäjiä ryhdytään kutsumaan kun liikennöinti toden teolla
alkaa?
Kotimikroilu on hyvä harrastus. Sitä voi tehdä monella
tavalla. Suurin harrastuskohde on epäilemättä pelit. Hyviä pelejä
pelaa mielellään muun vakavamman mikroilun vastapainona.
Joillakin pelien keräily on voinut muodostua postimerkkeilyn
kaltaiseksi. Toiseksi suurin harrastusala on varmasti
ohjelmointi. Se onkin alusta asti kuulunut kiinteästi
tietokoneharrastukseen. Näin käyttäjäystävällisten liittymien
aikaan joillakin ohjelmointi on voinut täysin jäädä ja heistä on
muodostunut ns. loppukäyttäjiä. ST kohdalla monella
jo hankintaperusteluina oli vaatimus hyvistä grafiikka- tai
musiikkiominaisuuksista. Vakavammassa käytössä ovat
tekstinkäsittely- ja yritysohjelmistot. Kirjoittelu tietokoneella
syrjäyttää monen mielestä täysin kirjoituskoneella työskentelyn.
Yksi kiistanalaisimpia harrastuksia kuitenkin on tietoliikenne,
kusoilu eli liikennöinti. Uteliaisuus ja silkka kokeilunhalu
on voinut kehittyä arveluttaviin mittasuhteisiin. Hyvästä
harrastuksesta onkin tullut vaarallista.
Mitä tietokoneilla saa tehdä? Kysymys esitetään
hakkerisyytejutun kolumnin otsakkeessa. Kaikkea tietysti.
Mitä vaan keksii. Uusia ajatuksia tai keksintöjä tehdään vain
vapaassa ilmapiirissä. Luovuus ollakseen todellista tarvitsee
ravinnokseen täydellistä vapautta. Mikä maa tämä on, joka panee
alaikäisiä syytteeseen tietokoneleikeistä? Joka haluaa,
että hänen nurmikoitaan ei tallata, pystyttäköön sellaiset
aidat ettei se ole mahdollista. Sitäpaitsi oikeuden päätös
osoitti, ettei 'hakkerointia' vielä ole kriminalisoitu. Sitten
kun se tehdään kaikki tietävät sen ja osaavat varoa.
Joka tapauksessa kotimikroilumaailma - pitäisi paremminkin
sanoa muu maailma - joutui heräämään ruususenunestaan.
Maailma ei ole enää entisensä, eikä se
sellaiseksi enää tule. Ehkä parasta harrastajien
keskuudessa keksittyä on ohjelmoijien lahja kaikille eli
public domain idea. Siinä missä kaupalliset ohjelmakehittäjät
toimivat 'kaupallisesti', ohjelmoijaharrastajat jakavat työnsä
hedelmät kaikille nautittaviksi. Samaan ajatukseen pohjaavaa
keskinäistä avunantoa ja solidaarisuutta olen muussakin
harrastustoiminassa havainnut. Yllättävää on löytää itsensä
tilanteessa, jossa voi joutua myöntämään, että harrastukseen
saattaa liittyä jotain vahingollista. Sellaista on minusta
ainakin kaikenkarvaisten virusten 'istuttaminen', koska se on
oman pesän likaamista. Hyvä tsoukki? Ei naurata kuin kerran ja
väkisin. Ei palvele ketään vaikka kohdistuisikin naapurimerkkiin.
Se tulee bumerangina takaisin. Murtautuminen sensijaan voi olla
palvelus, jos se osataan oikein ottaa.
Jan Alanco
|